Kun olin 32-vuotias elin ja toteutin täysin sitä uskomusta, että vanhenemiseen kuuluu kimmoisuutensa menettänyt iho, rypyt, turvotukset kasvoissa, tummat silmänaluset, jenkkakahvat, aikuiskaksarit, selluliitti sekä sitkeä, hetki hetkeltä lisääntyvä ylipaino.
Luulin, että aikuisuuteen kuuluu aina vain lisääntyvä väsymys, masentuneisuus ja ilottomuus.
Samaan aikaan olin kroonisesti flunssa- ja poskiontelotulehduskierteessä ja selkä-, vatsa- ja nivelkipuinen.
Minulla oli usein päänsärkyä, korkea verenpaine ja elämä oli todella haastavaa kivuliaan endometrioosin kanssa.
Kuvittelin myös, että saadakseni kauniin vartalon, minun pitäisi näännyttää itseäni niukalla ravinnolla, kevyttuotteilla ja rankalla liikunnalla. Olin ainaisesti huolissani, että söin jotain lihottavaa. Inhosin itseäni saamattomuudestani, kun en jaksanut harrastaa liikuntaa joka päivä.
Kaikki tämä kuuluu aikuisuuteen ja vanhenemiseen?
Olin kuullut, että jos heräät nelikymppisenä eikä sinuun satu, olet kuollut.
Olin väärässä.
